Salapoliisiromaaniarvosteluiden toisessa osassa esitellään Irlannissa 1879 syntynyt ja Britanniassa 1957 poisnukkunut salapoliisiromaanimestari Freeman Wills Crofts. Kuten edellisessä artikkelissa käsitelty Mary Higgins Clark, myös Freeman Wills Crofts oli vähemmän varakkaista oloista ja aloitti salapoliisiromaaniuransa verraten myöhään, 41-vuotiaana, sairasteltuaan sitä ennen. Ennen salapoliisiromaaniuraansa Crofts työskenteli rautateillä, mistä juontuu hänen mieltymyksensä ujuttaa kirjoihinsa paljon junien ja Englannin kanaalin ylittävien laivojen aikatauluja ja yksityiskohtia. Croftsin ensimmäinen teos oli nimeltään Salaperäinen tynnyri (alk. The Cask) ja uusia kirjoja seurasi vuosittain. Crofts ei debyyttiteoksensa jälkeen turvautunut yksityisetsiviin ja rikosten selvittelyn hoiti aina realistiseen tyyliin Scotland Yard, useimmissa näistä siten, että rikostutkintaa johti rikoskomisario Joseph French. French ei hahmona ollut mikään velho, joka tempaisee näyttävästi villin ratkaisun rikokseen hatusta, vaan pedanttinen ja ankaraa työtä karttamaton rikostutkija, jonka tulokset aina perustuivat pikkutarkasti kerättyyn ja järjestettyyn todistusaineistoon. Kaikkia Croftsin teoksia ei ole suomennettu, mutta edes joskus suomennetuista esimerkkejä ovat Poliisi ei hellitä (Inspector French’s Greatest Case), Wight-saaren arvoitus (Mystery on Southhampton Water), Kuin varas yöllä (Sudden death), Punainen sirppi (The Box office murders), Salaperäinen laatikko (The sea mystery), Lentokone lähtee 12:30 (12:30 from Croydon), Kiristäjä (The Starvel hollow tragedy) ja S/S Jane Vosperin haaksirikko (The loss of Jane Vosper). Seuraavassa esitellään eräs hänen toistaiseksi suomentamaton teoksensa, koska se edustaa Croftsin ehdotonta parhaimmistoa.
The Hog’s Back Mystery
Kirja sijoittuu Guildfordin lähelle etelä-Englantiin Lontoosta länsilounaaseen päin. Neiti Ursula Stone on innoissaan kun pääsee tapaamaan vanhoja tyttökouluaikaisia ystäviään. Eräs heistä, Julia, on mennyt naimisiin arvostetun maalaislääkäri Earlen kanssa ja asuu hänen kanssaan St. Kildan kartanossa. Kohta Ursulan saavuttua, Earle katoaa jäljettömiin ja kun ei näytä siltä, että hän olisi vapaaehtoisesti häipynyt, kartanon väki soittaa poliisin paikalle. Kun paikallispoliisi on tehnyt alustavaa tutkintaa, alkaa henkirikosepäily vahvistua ja paikalle kutsutaan komisario Joseph French Scotland Yardista. Tutkimukset etenevät alussa siten, että kadonneen tohtorin taustasta paljastuu Lontoossa asunut sairaanhoitaja-naisystävä Helen Nankivel, joka hänkin on kadonnut jäljettömiin! Tutkimukset polkevat sen jälkeen paikallaan ja koko tapaus uhkaa epäonnistua ja hautautua, kunnes St. Kildassa vietettyjen päivällisten aikaan myös Ursula Stone katoaa. Epäiltyjä on paljon, talonväkeen kuuluvat naiset, renki Slade, Earlen lääkärikollega Howard Campion, lähellä asuva Frazer, jonka setä on hiljattain kuollut ja tuntemattomat henkilöt. Kaikilla tuntuu olevan sitkeästi järkkymätön alibi, mutta todistusaineistoa kertyy hitunen kerrallaan, veritahroja ja savea oudoissa paikoissa, maastokohtia, joissa ruumis tai ruumiita on piiloteltu jälkien perusteella jne. Lopussa rikoksista vastuussa olevat henkilöt jäävät näyttävästi kiinni huolimatta monimutkaisista suunnitelmistaan jälkiensä peittämiseksi ja saavat rangaistuksensa.
Viimeisimmät kommentit