Rex Todhunter Stout (1886-1975) oli eräs suurimmista amerikkalaisen salapoliisikirjallisuuden nimistä. Toisin kuin monet muut Atlantin takaiset salapoliisiromaanikirjailijat, Stout ei keskittynyt niinkään ”kovaksikeitettyyn” dekkariin tai vauhtiin ja vaarallisiin toimintatilanteisiin, vaan hänen valttinaan oli omaperäisen henkilögallerian luonti ja siihen liittyvät humoristisetkin elementit. Suurimmassa osassa Stoutin kirjoista, jotka on myös lähes kaikki suomennettu, ovat päähenkilöinä taistelupari Nero Wolfe ja Archie Goodwin.
Nero Wolfe on montenegrolaissyntyinen ruumiiltaan hyvin tukeva ja muutenkin isokokoinen etsivätoimiston johtaja, joka asuu hiekkakivisessä kerrostalossa Manhattanilla. Wolfe on suuri kulinarismin ystävä ja kaikissa teoksissa, joissa hän esiintyy, esitellään aina joitakin erityisiä herkkuruokalajeja, joista sittemmin julkaistiin myös reseptejä teoksen ”Liian monta kokkia” (Too Many Cooks) oheismateriaalina. Muista asioista, joista Nero Wolfe tunnetaan on, että hän harvoin poistuu toimistoltaan vaan kutsuu asiakkaat ja epäillyt mieluummin paikan päälle ja pitää päivässä kaksi kahden tunnin taukoa hoitaakseen kattohuoneiston kasvihuoneessa olevaa laajaa orkideaviljelmäänsä. Lisäksi jokaisessa teoksessa Wolfe esittelee ainakin yhden uuden sivistyssanan ja tutkii toimistonsa karttapalloa.
Archie Goodwin, mestarietsivä hänkin, on Nero Wolfen ”oikea käsi”, nuori kauniita naisia tarvittaessa vikittelevä mies, joka asuu Nero Wolfen kerrostalossa omassa huoneistossa. Goodwin on kotoisin Yhdysvaltain Keskilännestä Ohiosta. Kun Nero Wolfe tarvitsee kenttätyötä tutkimuksissa, Archie Goodwin on aina ensisijaisesti käytettävissä ja hän saa ainoana Wolfen etsiväalaisena säännöllistä kuukausipalkkaa. Goodwin ei usein saa tarkkoja ohjeita, vaan Wolfe useimmiten pyytää Goodwinia käyttämään omaa harkintaansa. Kun Goodwin palaa kentältä taloon, hän osaa antaa ulkomuistista yksityiskohtaiset raportit kaikista keskusteluistaan ja tapahtumista.
Muut Wolfen hiekkakivikerrostalon asukkaat ovat hänen kokkinsa Fritz Brenner ja puutarhurinsa Theodore Horstmann. Wolfe keskustelee Brennerin kanssa usein aterioiden valmistuksen yksityiskohdista ja Horstmann on Wolfen seurassa hänen orkideapuutarkassaan joka päivä.
Wolfe käyttää välillä apuna freelancer-yksityisetsiviä, joista tärkeimmät ovat Saul Panzer, Fred Durkin ja Orrie Cather. Heistä Saul Panzer on pätevin ja hänelle Wolfe uskoo välillä tehtäviä, joihin hän antaa yksityiskohtaiset ohjeet, mutta jättää jopa Archie Goodwinin epätietoiseksi tehtävän täydestä laadusta. Usein nämä tehtävät ovat ratkaisevia murhaajan lopullisesti naulitsevien todisteiden etsimiseksi. Fred Durkin on hahmona hieman väritön. Orrie Cather on välillä itseään rakastava ja ylpeä, hankkii muutaman kerran vakavia hankaluuksia itselleen ja saattaa ärsyttää muita.
Muita hahmoja, joita kirjoissa säännöllisesti esiintyy, ovat poliisiviranomaiset, erityisesti etsivä Cramer sekä Archie Goodwinin puolivakituinen naisystävä Lily Rowan. LIsäksi useissa kirjoissa mainitaan Rustermannin ravintola ja sen omistaja Marko Vuckic, joka on Nero Wolfen lapsuudenystävä Montenegrosta. Seuraavassa esitellään eräs Rex Stoutin teos uransa keskivaiheilta.
Löytölapsi (Mother Hunt)
Eräs rouva Valdon löytää pienen lapsen asuntonsa portailta ja sen mukana lapun, jossa väitetään lapsen olevan hänen edesmenneen aviomiehensä lapsi. Lapsen äidistä ei vastaavasti ole mitään tietoa. Tämän vuoksi rouva Valdon turvautuu Nero Wolfen etsivätoimiston apuun, mutta tilanne mutkistuu nopeasti, koska tutkimusten edetessä tapahtuu henkirikoksia. Edesmenneen herra Valdonin lähipiiristä paljastuu useita tärkeitä lehdistömoguleita, joista joku tai jotkut saattavat tietää asioista enemmän kuin haluavat vapaaehtoisesti kertoa. Loppunäytöksessä Wolfe tapansa mukaan kerää ison joukon epäiltyjä toimistoonsa ja esityksensä loppuvaiheilla paljastaa syyllisen.
Viimeisimmät kommentit