Tällä kertaa dekkarisarjassa käsittelemme ensimmäistä kertaa kotimaista kirjallisuutta, tässä tapauksessa suomalaisen dekkariperinteen varsin uutta ja monille vielä vähemmän tunnetuksi tullutta nimeä, Anu Patrakkaa. Patrakka toimi aikaisemmin Suomessa yritysjohdon konsulttina, mutta katsoi, että kansainvälinen elämä oli tärkeämpi kuin hyväpalkkainen työ ja muutti Euroopan lounaiskulmaan Portugaliin, jonka leuto ilmasto ja eteläeurooppalaisen rento ilmapiiri varmasti viehättäisivät monia muitakin Pohjolan asukkeja. Vaikkei itse olisi käynyt kyseisessä maassa, Patrakka tuo kirjoissaan hyvin esille paikallisen kulttuurin ja sitaatteina monia portugalinkielisiä arjen ilmaisuja, joten niitä lukemalla voi hyvin aistia jo etukäteen, millaista olisi paikan päällä olla ja näin korona-ajan ehtoopuolella moni Patrakan tuotantoa lukenut varmasti lentolippuja varatessaan harkitseekin juuri Portugalia seuraavaksi lomakohteekseen.
Patrakka on kirjoittanut tähän mennessä kuusi salapoliisiromaania viiden vuoden aikana ja niissä kaikissa pääosassa toimii Portossa virkaansa harjoittava rikosetsivä Rui Santos. Patrakka on pyrkinyt mahdollisimman realistiseen poliisityön kuvaukseen ja tässäkään tapauksessa Santos ei ratkaise rikostapauksia vetämällä yllättäviä asioita hatustaan, vaan tekee muiden poliisivoimien kanssa tiivistä yhteistyötä ja rikostapaukset ratkeavat raskaalla työllä ja terävä-älyisellä päättelyllä. Patrakan esikoisteos oli vuonna 2017 ilmestynyt ”Huomenna sinä kuolet” ja uusin teos loppuvuodesta 2021 ilmestynyt ”Katumuksen kallio”. Seuraavassa esitellään lyhyesti tämä viimeisin teos.
Katumuksen kallio
Kuten kaikissa Etelä-Euroopan maissa, roomalaiskatolisella kirkolla on Portugalissakin vankka asema ja pitkät perinteet osana paikallista uskonnollista kulttuuria. Roomalaiskatolinen kirkko on tullut kautta aikojen tunnetuksi siitä, että vain miehet saavat toimia pappeina ja lisäksi heidän tulisi noudattaa selibaattisäännöksiä, eivätkä myöskään saa mennä avioliittoon. Viime vuosikymmeninä toki on tullut selväksi, että papit eivät välttämättä selibaattisääntöjä noudata ja usein sen rikkominen ei tarkoita edes sitä, että papeilla olisi seurustelusuhteita naisten kanssa, vaan monesti myös sellaista käyttäytymistä, joka on muussa yhteiskunnassa paheksuttua, omituisena pidettyä, hyvien tapojen vastaista tai jopa ankarasti lainvastaista rangaistuksen uhalla. Erityisesti on paljastunut skandaaleja, joissa roomalaiskatoliset papit ovat käyttäneet seksuaalisesti hyväkseen lapsia. Joillakin motivaatio papiksi hakeutumiseen on ollut oman seksuaalisen suuntautumisen peittely ja kuvittelu, että pappisura loisi elämään sisältöä, jonka vuoksi seksuaalisuuden toteuttamatta jättäminen olisi helpompaa, mutta näin ei siis aina ole toteutunut.
Varsin pitkä johdanto tästä aiheesta, mutta hyödyllinen muistaa kirjan juonta ajatellen. Kirja alkaa sillä kun roomalaiskatolisen papin ruumis löytyy joesta ja tutkittaessa papin mennyttä elämää, paljastuu, että hän on elänyt toisin kuin kirkko opettaa. Seurakunnan muidenkin pappien taustasta paljastuu salaisuuksia ja sen lisäksi, että jokeen pudonneen papin kohdalla epäillään henkirikosta, tapahtuu myös muita epäilyttäviä kuolemantapauksia ja väkivaltarikoksia. Rui Santos hoitaa tässäkin tapauksessa tutkimustyön mestarillisesti ja koko seurakunta ja sen kanssa tekemisissä olevat muut henkilöt tulevat kuulustelluiksi huolella ja kaikki kieroudet paljastetuiksi. Loppuratkaisu on yllättävä ja siinä poliisivoimat ehtivät puuttua viime hetkessä tilanteeseen, ettei tarinaan kuuluisi yhtä murhaa enempää kuin siinä nyt esiintyy.
Viimeisimmät kommentit